Säät kylmenevät ja ainakin itsestä tuntuu, etten ole vielä valmis vetämään talvitakkia ja kintaita käteen. Kintaita nimenomaan, sillä sormikkaita tässä on saanut viimeisen viikon aikana omaksua taas toiseksi ihokseen. Ilman niitä on turha ulos mennä muutoin kuin roskia viemään. Syksy on kivaa aikaa, kun voi pukea niitä vaatteita päälle, jotka ovat kesällä liian hoistavia. Maksihameita yhdistettyinä nahkatakkiin ja farkkuja yhdistettyinä neuleisiin ja seiloripaitoihin. Mutta syksy meni nopeammin, kuin ehdin pukea päälleni ihanat syysasukokonaisuudet. Eihei, niitä ei ole niin paljon, vaan syksy oli liian lyhyt. Nyt tämä vuoden aika jolloin tulisi kääriytyä ympärivuorokautisesti OBH-nordican lämpöpeittoon eivät ole syksyä lainkaan, vaan nimettäköön sitä horroskuuksi. Herään morroskuusta seuraavan kerran marraskuussa, jolloin saa ruveta fiilistelemään joulua ja viettämään tärkeän henkilön syntymäpäiviä. (ei liity tietystikään mitenkään blogin pitäjään). Sitten seuraavaksi morroskuu päättyy maaliskuun lopulla, kun aurinko lämmittää jo poskipäitä. Mutta jottei mene ihan haaveiluksi ja synkistelyksi ja horroskuussa hyviäkin puolia. Teekupit. Varsinkin ne jossa on hunajaa seassa. Kaakaot. Kaikki lämpimät juomat. Kynttilät, katuvalot ja liikennevalot pimeällä. Asunnon kutsuva lämpö ja ladattavat Gossip Girlin jaksot.
